Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisiä. Noin 200 000 suomalaisella on diagnosoitu sepelvaltimotauti ja moni sairastaa tautia myös tietämättään. Sairaus johtuu sydäntä ravitsevien sepelvaltimoiden ahtautumisesta. Tyypillisiä oireita ovat rintakipu, hengenahdistus ja suorituskyvyn lasku. Pahimmillaan sepelvaltimotauti voi johtaa sydäninfarktiin.

Sepelvaltimotaudin syntyyn vaikuttavat sekä geneettinen alttius että elintavat. Keskeisiä riskitekijöitä ovat ikä, tupakointi, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, miessukupuoli, korkea verenpaine ja psykofyysinen stressi.

Negen geenianalyysi arvioi riskiäsi sairastua sepelvaltimotautiin sekä geneettisen riskin, että elintavat huomoiden. Geneettinen analyysi perustuu aiemmin tieteellisissä julkaisuissa todettuihin geenilöydöksiin.

Veren kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöt eli dyslipidemiat lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä Alzheimerin tautiin. Testimme avulla voit selvittää onko sinulla perinnöllistä taipumusta rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin.

Kohonnut verenpaine on sydän- ja verisuonitautien tärkeä riskitekijä. Erityisen tärkeää verenpaineen hoito on diabeetikoilla. Korkea verenpaine lisää myös Alzheimerin taudin riskiä.

Verenpainelukemiin vaikuttavat sekä yläpaine eli systolinen verenpaine että alapaine eli diastolinen verenpaine. Sekä ylä- että alapaineen tausta on osittain geneettinen ja molempiin tunnetaan lukuisia vaikuttavia geenimarkkereita. Testimme avulla voit selvittää onko sinulla perinnöllistä taipumusta korkeaan verenpaineeseen.

Ylipaino on seurausta liiallisesta energiansaannista suhteessa energian kulutukseen pitkällä aikavälillä. Yksilöllinen alttius lihomiseen on osittain geneettisesti säänneltyä. Testimme avulla voit selvittää geneettistä taipumustasi ylipainoon.

Veren hyytymistekijät pitävät yllä tasapainoa suonistossa virtaavan veren juoksevuuden ja toisaalta haavan aiheuttaman verenvuodon tyrehtymisen välillä. Lisääntynyt hyytyminen saattaa johtaa veren hyytymiseen verisuonistossa, mikä altistaa laskimotukosten syntymiselle. Syvän laskimotukoksen riskitekijöitä ovat ylipaino, tupakointi, leikkaus, pitkä immobilisaatio eli paikoillaanolo, vakava infektio sekä raskaus ja synnytys.

Syvä laskimotukos syntyy yleisimmin alaraajan alueelle, tyypillisimmin pohkeeseen, tai keuhkojen verisuonistoon (keuhkoembolia). Harvemmin tukoksia esiintyy pään alueella, yläraajoissa tai sisäelinten laskimoissa. Pinnallinen laskimotukos viittaa suonikohjuihin, erotuksena syvästä laskimotukoksesta. Oirekuva ja tilanteen vakavuus riippuvat tukoksen koosta ja sijainnista. Tyypillisiä oireita ovat raajan kipu ja/tai turvotus ja keuhkoemboliassa hengenahdistus.

Tukostaipumukselle altistavia merkittäviä geenivirheitä tunnetaan toistaiseksi kaksi. Molemmat geenivirheet sijoittuvat veren hyytymistä säätelevän hyytymiskaskadin geeneihin.